Annoin ajan kulua

26.11.2020

Annoin itselleni ja ajatuksilleni aikaa

Edellisessä kirjoituksessa kerroin väsymyksestä. Silloin päätin antaa ajan kulua ilman vaatimuksia itseeni ja yritykseeni liittyen. Annoin aikaa väsymykselle. Se on auttanut ja se lamaannuttava väsymys on lähtenyt.

Olen täyttänyt päivät rentoutumisella perheen tarpeiden lisäksi. Näiden muutaman viikon aikana olen lepäillyt, neulonut, lukenut kirjoja, käynyt miehen kanssa ja yksin asioilla, tehnyt helppoja ruokia, käynyt kävelyllä ja tehnyt pieniä jouluvalmisteluja. Pieni tuumaustauko kaikkeen, on antanut taas määränpäälle ja tarkoitukselle hieman tarkemmat rajat. Niistä ehkä joku päivä kerron lisää.

Tuntuu taas siltä, että jaksaa kehitellä erilaisia ideoita. Jaksaa tehdä kodissa muitakin kun välttämättömyyksiä. Se on mahtava tunne. Jaksan keskittyä taas kirjoittamiseen. Vaikka kirjoittaminen on minulle enemmän nautinto, kuin muuta, vie se yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Varsinkin kun yritän olla edes hitusen tavoitteellinen sen suhteen.

Vaikka perheemme hankalat ja voimavaroja vievät asiat on edelleen olemassa, ne ei väsytä enää niin paljon. Ollaan puhuttu niistä paljon ja asioita on viety eteenpäin. Ne on saaneet pienemmät mittasuhteet minun mielessäni.

Tämän takia on tärkeää antaa isoille ja merkittäville asioille tarpeeksi aikaa. Myöskin isojen päätösten kannattaa antaa muhia ajatuksissa pidempään. Vähitellen se oma ajatus ja mielipide kirkastuu. Mitä juuri minä tai meidän perhe haluaa ja tarvitsee.

Hetken olin huolissani omasta väsymyksestä, mutta kun tein listan asioista mitkä minua on viime aikoina kuormittanut ja stressannut, huomasin että väsymykselle löytyi selkeitä syitä. Ja kun syyt löytyi, syyllisyys hävisi tekemättömyydestä ja väsymyskin pikkuhiljaa helpotti.

Nyt nautin siitä, että jaksan tehdä minulle tärkeitä asioita ja minulla on aikaa niihin! Tämäkin aika on hyvä aika. Pienet jutut, keskityn niihin.