Arjen ilot

14.11.2018

Elämässä on paljon iloja. Suruja ja murheita myös, mutta haluan yrittää keskittyä niihin iloihin.

Moni viisaampi on sanonut, että onnellisuus on korvien välissä ja niissä arjen pienissä iloissa, jos me vain huomaamme ne.

Monesti katson pientä lasta vähän kateellisena, joka tulee onnelliseksi niistä pienistä asioista. Kun löytyy se tietty pikkuauto tai nalle, saa yhden muumitikkarin, vanhemman halaus, pallo lentää heitosta kaksi metriä ja joku heittää sen takaisin.

Me aikuiset olemme osittain kadottaneet sen taidon johonkin. Monista asioista on tullut niin itsestään selviä, ettemme hoksaa enää niistä iloita. 

Olin eilen illalla saunomassa aivan ihanassa rantasaunassa monen ikäisellä naisporukalla. Paikka oli kaunis. Kaupungin valot loistivat vastarannalla ja lyhdyt valaisivat saunapolkua. Mieleni teki kuvata sitä kauneutta, mutta päätin nauttia hetkestä ja pitää sen puhelimen äänettömällä laukussa.

Juttelimme siitä, mistä me saamme arkeemme niitä voimavaroja ja iloja. Ja mitkä asiat erityisesti kuormittaa.

Monesta tuntui siltä, että älylaitteet ja pelikoneet vievät liikaa omaa ja läheisten aikaa. Ei kohdata toisiamme siellä kotona enää niin usein. Ja osa nuorista ei osaakaan enää kohdata välttämättä edes sitä omaa perhettään, kun on niin monta tuntia päivässä somessa tai pelin lumoissa. Varsinkin kun sitä on jatkunut jo kuukausia tai vuosia. Ei ole enää helppoa sanoa kasvotusten omia ajatuksia kun ei ole semmoiseen enää tottunut.

Vanhempana on vaikeinta tietää ja huomata mikä olisi kenellekin lapselle ja nuorelle, se sopiva määrä ruutuaikaa. Tai meille aikuisille. Vaikeaa on myös pitää niistä kiinni, kun jatkuvasti saa kuulla olevansa se kaikkein nipottavin ja tyhmin äiti.

Hyvää ratkaisua emme asiaan löytäneet. Ehkä tämä sukupolvi osaa sanoa sitten omille lapsilleen mikä on hyvä määrä. Siinä vaiheessa asiasta on varmasti jo paljon tutkimustietoa.

Iloista ja voimien tuojista oli monella paljon sanottavaa. Erityisesti luonnossa liikkuminen ja oleminen helpottaa stressiä ja tuo hyvää mieltä. Yksi äiti muistutti lautapeleistä. He olivat ruvenneet kotona pelaamaan lautapelejä kun olivat joutuneet vähentämään lasten ruutuaikaa. Lapset ovat siitä niin innoissa, että ensimmäiseksi aamulla ja koulusta tultaessa, he kaivavat jonkin pelin ja rupeavat pelaamaan.

Minulle käsityöt, kirjoittaminen, romaanit, lautapelit, liikunta, luonto ja ystävät tuovat voimavaroja arkeen. Suurta iloa tuottaa myös lasten höpötysten kuunteleminen. Joskus huomaan, etten ole heitä kuunnellut tarpeeksi, kun he rupeavat kertomaan vain ikäviä asioita tai pienistä kolhuista tulee valtavan kokoisia.

Tänään nautin kutomisesta. Tein tulevalle kummilapselle pieniä villasukkia ja siskolle pipoa. Eilen sain toiselta kummilapselta viestiä, että hänelle kesällä kutomani sukat ovat kuluneet puhki. Minusta on ihana tehdä muille käsitöitä. Itselle en usein tee. Saan niin paljon enemmän iloa siitä, kun saan jotain toista ilahduttaa pienillä lahjoilla.

Nyt syksyllä olemme iltaisin usein olkkarissa koko porukka. Kuuntelemme yhdessä satuja tai musiikkia. Luemme kirjoja ja minä usein kudon. Minä laitan paljon kynttilöitä joka paikkaan.

Nyt odottelen miestäni kotiin ja nautin hiljaisuudesta, kun lapset nukkuu.