Erilainen arki

23.10.2020

Maanantaina alkoi meidän perheessä uusi, erilainen arki. Erilaisuuden tottumiseen menee varmasti hetki, ennen kuin se alkaa tuntumaan tavalliselta. Arjelta. Nyt se vielä viikon päästä tuntuu melkein lomalta. Ei ihan, koska joka päivä teen kuitenkin töitä.

Viime viikolla oli syysloma koko perheellä. Alkuviikon podin pientä syyllisyyttä, etten mennyt toimistolle töihin. Perjantaina oli viimeinen työpäivä siellä. Syyllisyyden poteminen oli ihan hassua, koska minun tilalleni tuli toimistolle minua kokeneempi ja pätevämpi henkilö. Ja sellainen joka teki niitä "normaaleja" kahdeksan tunnin työpäiviä, toisin kuin minä juuri koskaan.

Lomalla oli kaksi työkeikkaa, mutta muuten kaiken ajan lomailin. Retkeilin, kyläilin ja olin kotona. Välillä yksin, mutta suurimmaksi osaksi perheen kanssa. Teki hyvää olla tekemättä mitään työasioita. 

Listasin kaikki mieleen tulevat työasiat joita pitää hoitaa ja laitoin ne tärkeysjärjestykseen. Jokaiselle päivälle merkkasin asioita, mitä hoidan. Hyvä tapa muuten, paitsi nyt perjantaina huomaan, että laitoin niitä liikaa. Tai luulin asioiden vievän vähemmän aikaa, joten ihan kaikkea suunnittelemaani tälle viikolle en saanut tehtyä. Ei se mitään, ensi viikolla ehtii ne vielä hyvin.

Suurimman osan ajasta olen tällä viikolla ollut vain hyvässä fiiliksissä vapauden tunteesta ja siitä, että vihdoin teen yritykseni eteen niitä kaikkia pakollisia ja vähemmän pakollisia asioita.

Hetkittäin iskee myös paniikki. Apua, jos en saakaan tarpeeksi asiakkaita, olenko sittenkin huono tässä, onko idea sittenkin huono, onko hinnat sittenkin ihan väärät jne. Tämä paniikki onneksi kestää vain hetken kerrallaan ja kuuluu vähän asiaankin olla pikkuisen huolissaan ja epävarma vielä tässä vaiheessa.

Joka päivä kun otan yhden tai kaksi askelta, se on viikossa ja kuukaudessa aika paljon. Haluankin edetä hitaasti ja harkiten. Nauttien kaikista tekemisistä ja keskittyen niihin hyvin, eikä hätiköiden.