Kaksi kohtaamista

10.10.2018

Ihmiset ei useinkaan huomaa tai ole huomaavinaan toisiaan kaupassa. Siis toisilleen tuntemattomat ihmiset. En yleensä minäkään. Puolitutuille nyökkään tai sanon vaan moi. Kassallekaan en usein jaksa sanoa muuta kun moi ja kiitti. Ruokakaupassa käynti on minulle ja varmasti useimmille muille se pelkkä pakollinen toimenpide mikä pitää hoitaa säännöllisesti. Ja useimmiten kiireessä.

Tulin hyvälle tuulelle ja iloiseksi pitkäksi aikaa kun jouduin pakosta puhumaan kahdelle minulle täysin tuntemattomalle ihmiselle samalla kauppakerralla.

Olin ottanut salaattitarpeita kärryyn ja noukin pussiin perunoita. Pidin kärryjä selän takana ja aivan ajatuksissani etsin isoja pottuja. Huomasin kääntyessäni, että minun kärryt olivat kadonneet ja tilalle oli tullut toiset. Tunnistin ne vääriksi kun siellä oli vieras kassi. Jos kassia ei olisi ollut olisin saattanut pitää niitä ominani. Ja ketään ei ollut näköpiirissä. Hetken siinä mietin että haenko uudet kärryt ja olisin kun mitään ei olisi tapahtunut. Mutta sitten ajattelin että se se vasta noloa olisi ja ajattelin että kuka olikaan kärrynsä ja kassinsa minulle jättänyt tulee niitä jossakin vaiheessa etsimään.

Lähdin työntämään vääriä kärryjä eteenpäin ja etsimään omiani. Minä en koskaan pidä kärryissä käsilaukkua juuri tämän takia, kun aivan huomaamatta ne voisi lähteä jonkun matkaan. Tyhjät kauppakassit pidän kärryssä. Niissä ei rahallista menetystä olisi jos joku olisi niin säälittävä että ne veisi.

Löysin keski-ikäisen naisen pian ja kysyin häneltä ystävällisesti että onkohan meillä vaihtunut kärryt. "Oi voi. Anteeksi kauheasti. Minä aivan ajatuksissani olen ollut. Mitkähän näistä ostoksistani on nyt sinun ja mitkä minun?" Ei hän onneksi ollut kauhean paljon kerennyt kerätä tavaraa kyytiin. Vakuuttelin hänelle ettei vahinkoa ollut sattunut. ja tämmöistä sattuu.

Palasin takaisin päin leipäosastolle ja noukin kärryyn muutamia kauraleipäpusseja. Eräs vanhempi mies rupesi kurkkimaan kärryyni ja varmaan huomasi kun hieman ihmetellen katselin että mitäs tämä tyyppi nyt minun kärryistäni haluaa. Hän sitten tuumasi "minä vain katsoin että mitä leipää sinä ostat kun minun pitäisi löytää sataprosenttista kauraleipää ja pussien päällä lukee kyllä kauraleipä, mutta sitten pienellä lukee että onkin myös vehnäjauhoja." Näytin hänelle kaikki 100% kauraleivät hyllyistä. Hän oli hyvin kiitollinen avusta ja hyllyjen välissä kun törmäiltiin niin aina sain ystävällisen hymyn palkaksi.