Kotityöt ja viikkoraha

25.03.2021
Kevään ensimmäinen leskenlehti on aina yhtä ihmeellinen ja antaa paljon toivoa tulevista lämpimistä päivistä.
Kevään ensimmäinen leskenlehti on aina yhtä ihmeellinen ja antaa paljon toivoa tulevista lämpimistä päivistä.

Miten meillä jaetaan kotityöt? Saako lapset viikkorahaa?

Puolisoni kanssa hoidamme kotityöt jakamatta niitä. Se hoitaa ja tekee kumpi ehtii. Ainoastaan pyykit hoidan vain minä, auton ja polkupyörien korjaukset ja huollot hoitaa mies. Tämä on todettu vuosien aikana meille toimivaksi tavaksi. Lapsilla on jokaisella kerran viikossa tiskivuoro, yleisistä tiloista omien tavaroiden ja sotkujen siivous ja oman huoneen siivous. Lasten mielestä se on ihan liikaa. Tietenkin. Lapsityövoimaa suorastaan.

Huomaan antavani sille lapselle hommaksi koiran ulkoilutuksen, joka sen tekee todennäköisimmin ilman kiukuttelua. Tai puiden hakemisen saunaan tai eteisen järjestämisen. Ja sehän ei silloin yleensä mene ihan tasaisesti se jakaminen. Koska ei sitä aina jaksa kuunnella kiukuttelua, saatikka keskustella rakentavasti kotitöiden tekemisen tärkeydestä.

Tähän mennessä emme ole maksaneet lapsille viikkorahaa, vaan rahaa on annettu silloin tällöin tarpeisiin tai huvittelujuttuihin tilanteen mukaan. Se on toiminut ihan hyvin, mutta välillä se tuntuu itsestä epäreilulta, koska joskus jollakin lapsella on enemmän huvittelumenoja ja ei ole reilua, että hän saa enemmän rahaa kuin toiset. Nyt myös lapset ovat alkaneet puhumaan viikkorahan perään. Lupasin harkita. Seuraavat ajatukset aion tuoda keskusteluun, kun seuraavan kerran istumme koko perhe ruokailemassa samaan aikaan.

Kysyn lapsilta mikä olisi heidän mielestä sopiva summa viikkorahaa ja mitä asioita sen eteen pitäisi kotona tehdä. Olen toisaalta sitä mieltä, että kotitöistä ei kuulu maksaa, koska ei niistä makseta aikuisenakaan ja ne vaan kuuluu niihin elämän osa-alueisiin, jotka vaan pitää hoitaa. Toisaalta taas maksan mieluusti joistakin kotitöistä, jotta rahan ja työnteon suhde avautuisi jollakin tavalla lapsille. Raha ei tule pankkitilille sormia napsauttamalla, vaan tehdyn työn jälkeen.

Tämän voisi hoitaa kolmella eri tavalla. Summat ja tehtävät ovat nyt minun ajatuksiani, mutta aion kysyä ensin niihin lasten ajatukset, ennen kuin kerron heille omani. Katsotaan mihin summiin, tehtäviin ja tapaan päädymme loppujen lopuksi.

1. Tutut tiskit ja siivoukset hoidettu perjantaihin mennessä saa itselleen kaksi euroa. Sen saa käyttää karkkiin tai laittaa säästöön. Ihan miten itse haluaa. Kaksi euroa on äkkiseltään ajateltuna tosi pieni viikkoraha, mutta tähän asti he eivät ole saaneet mitään, siihen nähden se on enemmän ja iso raha. Jos taas ajattelisin opettavani lapsia itse ostamaan vaatteita, bensaa mopoon, pyörän osia tai mitä tahansa kalliimpaa, olisi summien oltava isompia. Ehkä se muutaman vuoden päästä onkin ajankohtaista, mutta ei vielä.

2. Jokainen kotityö hinnoitellaan erikseen. Tiskit hoidettu 1 euro, siivous euron, puiden kanto koko kopallinen euro, imurointi euron ja niin edelleen. Tai jotakin muita summia. Ahkerampi saisi silloin enemmän. Tienaamisen mahdollisuus olisi vähän parempi.

3. Edellisten yhdistelmä. Tiskit ja siivous olisi ihan jokaisen pakko hoitaa, niin kuin tähänkin asti. Niistä saisi sen viikkorahan. Lisänä olisi ekstratyöt, joilla voisi vähän tehdä isomman tilin itselleen, jos haluaa. Tässä mallissa kuitenkin jokainen oppisi niiden kotitöiden tekemisen tavan, ei vaan elelisi lunkisti toisten tehdessä työt. Tietysti tekemätön varmaan äkkiä hoksaisi, että kannattaisi tehdä, jotta tienaisi ne karkkirahat. Oppimista sekin olisi. 

Itse olen tuon kolmannen kannalla, mutta kuuntelen ensin lapsia. Joku viisaampi on nimittäin sanonut, että lapset pitää sovituista paremmin kiinni, jos ovat itse oikeasti saaneet olla laatimassa sääntöjä.