Kuulumisia

21.11.2018

Tänä syksynä olen käynyt töissä viitenä päivänä viikossa, mutta en kokonaisia päiviä. Olen halunnut tehdä lyhyempää päivää, ettei ekaluokkalaisen tarvitse tulla yksin tyhjään kotiin.

On se myös mukava kun kerkeää iltapäivällä rauhassa kirjoittaa, leipoa, lenkkeillä, pestä pyykkiä ja tehdä ruokaa. Ja samalla kuunnella lasten kuulumisia.

Eikä ole mihinkään kiire muutamaan tuntiin.

Jouduin menemään tänään yksin lenkille koiran kanssa. En tee sitä enää oikein koskaan. Pelkään naapureiden vapaana olevia koiria ja pimeää.

Kurkin mutkan takaa ensimmäistä pihaa, missä usein on koirat vapaana. Mitään ei näkynyt siellä pimeässä ja pikakävelin talon ohi. Juosta en uskaltanut, koska ajattelin, että juoksijan perään sieltä ainakin tulee koira. Ei onneksi tullut.

Nautin ihanasta ilmasta. Oli viileää, mutta ei satanut yhtään vettä. Olisi tehnyt heti mieli juosta.

Kävelin puolikilsaa ja näin kauempana jonkun kävelemässä koiran kanssa. Pysähdyin ja harmistuin. Nyt en uskaltaisikaan mennä sinne minne olin aikonut. Luultavasti koira oli kiinni, mutta toisen koiran perässä on rasittava mennä, koska oma koira vetää sitten niin hirveästi.

Lähdin takaisin ja juoksin toiseen suuntaan niin pitkälle kun metsätietä uskalsin, ennen seuraavaa koirataloa. Takaisin päin tullessa taas kuikuilin mutkan takaa koirataloa, ennen kuin menin pikaisesti ohi.

Tuli hyvä olo ulkoilmasta ja pikaisesta lenkistä. Kotona odotti lämmin sauna. Syksyllä välillä aina havahtuu siihen, ettei ole moneen päivään tai jopa viikkoon käynyt ulkona. Ja olen kumminkin ulkoilmaihminen. Pimeys ja sade ei vain houkuttele.

Viikon päästä saan tietää, olenko päässyt kouluun. En millään malttaisi enää odottaa. Haluaisin sinne kouluun, mutta välillä toivon etten pääsisikään. Saisin sitten toivottavasti toteuttaa sitä toista unelmaa.

Tänään ja eilen olen nauttinut leipomisesta. Eilen minulla ei ollut autoa, millä olisin voinut hakea iltapalaleipää kaupasta. Joten jouduin leipomaan. Leivoin pikaisen kauraleivän ja gluteenittomia rieskoja itselle. Lapset toivoivat myös heille rieskaa. Tänään sitten kaupassa leipähyllyn kohdalla päätin olla ostamatta leipää, että minun varmasti tulisi leivottua sitä toivottua rieskaa.

Tein ensin puolentoista litran sämpylätaikinan ja sen kohotessa, tein kahden litran rieskataikinan. Niitä sitten leivoin ja paistoin vuorotellen. Rieskoja ei kohoteta ja sämpylöitä taas joutui kohottamaan viileästä ilmasta johtuen, aika kauan.

Huomenna haluaisin käydä salilla ja istua sohvalla lukemassa tai kirjoittamassa.