Luova ongelma

20.03.2021

Puran omaa uuden luomisen tarpeita moneen. Neulomiseen, kodin järjestyksen muuttamiseen, kirjoittamiseen, siivoamiseen, pianon soittamiseen, neuleiden suunnitteluun ja joskus jopa piirtämiseen.

Turhaudun, jos en pääse toteuttamaan itseäni. Viime aikoina olen ollut usein turhautunut. En pysty neulomaan kuin ihan hetken kerrallaan, koska kättäni alkaa särkeä. Kotona en voi vaihtaa jatkuvasti järjestystä, koska täällä asuu muitakin kun minä. Neuleiden suunnittelukaan ei pidemmän päälle toimi, koska niitä pitäisi saada myös neuloa. Joskus sanoin, että osaan piirtää  vain viivoja ja ympyröitä, en mitään tunnistettavaa asiaa. Joten senkin tekeminen on aika vähissä. Siivotakaan ei aina voi. 

Mitä kummaa sitä keksisi? Tulisi se lämpö jo, että voisin rakentaa puutarhaa. Se on paikka mihin voi loputtomasti laittaa luovuuden turhautumista. 

Luin valeäidin blogikirjoituksen tältä viikolta, kun hänellä ei ollut mitään varsinaista asiaa, kunhan löpisi monia asioita yhteen tekstiin. Tekstissä ei ollut varsinaista pointtia. Tunnistan sen ajatuksen ja tunteen. Tämä teksti on juuri samanlainen. Ei järkeä, paljon valitusta ja vähän sisältöä. Oli se valeäidin teksti kuitenkin parmepi kun tämä. 

Taidan kuitenkin mennä vaihtamaan olohuoneen järjestystä. Siellä vietetään eniten aikaa. Se järjestyksen muuttaminen on varmaan vaan pöydän kääntäminen toisin päin ja jonkun istuimen siirtämistä toiseen kohtaan. Useimmiten tämä tekeminen riittää sen muutoksen tuoman fiiliksen saamiseen. Kokeilen sitä taas. 

Kokeilin. Ei auttanut. Oikeasti olen turhautunut siihen, ettei mulla ole mitään omaa juttua olemassa tällä hetkellä, joka veisi minut pois kotoa. Jota odottaisin ja joka antaisi pelkällä olemassaolollaan voimia rankkaan hetkeen. Se voisi olla urheilua, mutta en ole keksinyt niin kivaa urheilulajia joka veisi mennessään. Tosin en ole kyllä kokeillutkaan monia. Mutta luulen kuitenkin, että sen pitäisi olla jotakin luovaa, käsillä tekemistä. Siitä saisin enemmän energiaa.