Meidän kodin tarina

05.04.2021

Talo on rakennettu 70-luvulla. Tontti lohkottiin silloin naapurin tontista, naapurin veljelle. En tiedä montako omistajaa tässä välissä on ollut ennen meitä. Vuosien varrella taloon on tehty pintaremontteja sisällä, mutta ei mitään isompaa ulkolaudoituksen vaihtoa lukuun ottamatta.

Me ostimme talon keväällä 2012 purkukuntoisena tutun tutulta. Talo ei oikeasti ollut purkukuntoinen, mutta myyjä halusi vähemmän vastuuta ja rahaa, kuin viiden vuoden myyjän vastuun ja enemmän tuohta. Teetimme jonkinlaisen kuntokartoituksen ennen ostoa, mitään hälyttävää talosta ei löytynyt.

Aloitimme remontin innokkaasti, mutta ei järkevästi. Teimme vähän siellä ja tuolla hommia. Purimme ja rakensimme vuorotellen, vaikka näin jälkeen päin ajateltuna, olisi kannattanut ensin purkaa kaikki mitä aioimme, ja sitten rakentaa kaikki uusiksi. Todennäköisesti olisimme sillä tavalla säästäneet aika paljon aikaa ja rahaa.

Olin sopinut keittiökalustefirmaan ajan tammikuun 13. päivälle, tehdäkseni sopimuksen keittiökalusteista ja toimituksesta. Muutto alkoi olla jo hyvin lähellä ja vuosi melkein kulunut remppaamiseen.

Seitsemän aikaan samana aamuna miehen puhelin soi. Soittaja oli tuttumme, jonka kautta talo ostettiin. "Sun mökkis palaa." Jossakin tiedoissa oli talon omistajan kohdalla vielä edellinen omistaja, ja pelastuslaitos oli soittanut hänelle. Tuli paniikki, kuinka pahasti kävi? Sitä ei soittaja osannut sanoa.

Miten me selvitään? Korvaako vakuutus? Miten ja miksi näin kävi? Miten se on voinut syttyä tuleen, kun emme ole olleet siellä pariin päivään? Kysymyksiä oli paljon. Itkin. Kädet täristen soitin lähellä asuvalle sukulaiselle, voitko ottaa lapset kun he herää? Pääsen sitten miehen perässä talolle. Aamupala ei maistunut.

Emme kertoneet asiaa lapsille heti aamulla. Emme tiennee vielä tarpeeksi. Se päivä oli kamala. Mies oli koko päivän talolla seuraamassa ensin sammutustöitä ja loppuillan vahtimassa, ettei mihinkään jäänyt kytemään mitään, eikä talo syttyisi uudelleen tuleen. Minä olin siellä joitakin tunteja ja sen jälkeen lähdin soittamaan vakuutusyhtiöön ja iskälle. Muulle suvulle laitoin viestit. Mies sai talolle seuraa suvusta ja minä kotiin seuraa ja apua lasten kanssa.

Palon syttymissyytä selvitettiin monta päivää poliisin, palolaitoksen ja vakuutusyhtiön toimesta. Syttymispaikka tietysti löytyi heti, muttei syytä. Koskaan. Miksi? Olimme teettäneet olkkariin uuden varaavan takan ammattilaisella. Kaikkien tahojen mittauksien mukaan, se oli täysin oikein rakennettu. Ei ollut vuotokohtia ja turvavälit muihin rakenteisiin oli täysin kunnossa. Mutta silti takan takana oleva seinän alaosa ja seinän takana olevan huoneen lattian alla syttyi tuli. Outoa.  Ei sille löytynyt selityksiä. Olimme lämmittäneet takkaa lauantaina ja maanantaina talo oli tulessa. Jokin siellä oli hitaasti kytenyt ja syttynyt. 

Seuraavista päivistä en muista mitään. Niistä selvittiin suvun ja ystävien avulla. Puolitututkin auttoivat pyytämättä. Seuraavat kaksi kuukautta kävimme vakuutusyhtiön kanssa keskusteluja korvauksista. Välillä hyvin kiivaitakin. Onneksi meillä oli suvussa mies, joka ymmärsi vakuutuskiemuroita ja ehtoja ja hoiti meidän asiaa meidän kanssa. Pääsimme viimein yhteisymmärrykseen asiasta. 

Mitä talosta jäi jäljelle? Perustukset, ulkoseinärungot ja katon ne kolmiot. Myös ulkolaudoitus, mutta se jouduttiin maalaamaan, koska ovien ja ikkunoiden yläpuolet olivat mustuneet savusta. Runko jouduttiin maalaamaan jollakin hajunpoisto- tai kapselointimaalilla. Ai niin, myös kaiken pahan alku ja juuri, eli takka jätettiin. Sen ulkokuori vain uusittiin. 

Vakuutusyhtiö purki ja rakensi talon meille uudestaan alle puolessa vuodessa. Me seurattiin vierestä. Takan taakse he rakensivat kiviseinän. Kaikki mitä emme olleet ehtineet tehdä ennen paloa, jäi sitten vielä meidän hommaksi. Keittiön kaapistot, listoitus, kylpyhuone ja sauna kokonaisuudessaan. Ja joitakin muita pienempiä juttuja.

Tulipalopäivästä meni vielä vuosi, että pääsimme lopulta muuttamaan. Kaksi vuotta talon ostosta. Muutimme, vaikka talossa oli paljon pieniä keskeneräisyyksiä ja meiltä puuttui kylpyhuone ja sauna kokonaan. Laitoimme väliaikaisen suihkukaapin kodinhoitohuoneeseen. Seuraavat pari vuotta menikin sitten täysin toipuessa tapahtumista. Ensin rankasta raksavuodesta ja sen jälkeen toisesta henkisesti paljon rankemmasta raksavuodesta. Työt ja arki sujuivat, mutta kodin remontteja emme jaksaneet tehdä. Eikä kauheasti kiinnostanutkaan. Muutama sukulainen kävi tekemässä meille suihkun ja saunan, mieheni avustuksella.

Nyt, vasta monien vuosien jälkeen alkaa taas tuntumaan siltä, että listat ja muut pienet jutut voisi vähitellen tehdä valmiiksi. Emme näistä stressaa, vaan tehdään aina silloin kun huvittaa, eli hitaasti.