Mennyt ja tuleva

01.01.2021

"Unelmat ja arki eivät ole toistensa vastakohtia. Unelmien toteuttamisessa on kyse siitä, miten kukin pystyy omilla valinnoillaan muuttamaan olosuhteita ja tekemään tietä omanlaiselle elämälleen." Lainasin tämän tekstin Instagramista yhdestä lempitileistäni. @outiilona inspiroi monella tapaa tällä hetkellä. Yksinkertaisen monipuolista arkea.

Mitä opin ja mistä olen ylpeä viime vuodesta?

Opin tuntemaan itseni paremmin, koska oli pakko pysähtyä. Opin, että pidän yksinkertaisesta elämästä. Paljon kotona olemisesta, yksinkertaisesta ruuasta, sisutuksesta ja vaatteista. Kaikin puolin selkeästä ja hitaasta elämäntavasta.

Olen isoista ja pienistä asioista ylpeä, mutta kerron kaksi isoa ja itselle kaikkein merkityksellisintä asiaa. Tämän blogin julkiseksi laittaminen on se ykkönen. Tämä on itselle jotain niin henkilökohtaista ja tärkeää. Nautin niin suunnattomasti kirjoittamisesta, mutta sen tekeminen julkisesti vaatii rohkeutta, koska jos joku sanoisi siitä jotain todella negatiivista, se tekisi kipeää. Niin kuin kaikessa itselle tärkeässä, negatiiviset sanat menevät ihon alle.

Toinen ylpeyden aihe. Lopetin toimistotyöt. En pitänyt niistä juurikaan työn itsensä takia. Koneella istumista, numeroita, toistuvaa kaavaa viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ei luovuutta ja vaihtelevuutta, eikä ihmisiä. Ei siis sopinut juuri minulle. Sain kuulla olevani vähän hullu, mistä saan sitten rahaa, mitä järkeä? Ja niin edelleen. No, minulle tärkeämpää oli tehdä mielekäs ratkaisu, eikä järkevä.

Mikä oli parasta ja tärkeintä viime vuodessa?

Ystävät. Meillä on useita ystäviä. Viime vuonna sen huomasi, kun ei tavannut ihmisiä niissä tavallisissa paikoissa. On pitänyt ottaa yhteyttä läheisiin ihan eri tavalla. Juuri siihen ihmiseen kenen seuraa on kaivannut. Ja kun minuun tai meidän perheeseen on otettu yhteyttä ja pyydetty kylään tai lenkille, se on tuntunut erityisen hyvältä. Ihan parasta on se, kun joku vain tupsahtaa ovelle, keitätkö kahvit? Kyllä!

Mitä kaipasin viime vuonna?

Kaipasin laulamista isolla joukolla. Se on voimaannuttavaa, kun iso joukko laulaa. Ääni on niin kova, ettei omaa ääntä edes juuri kuule. Kuunnellessani kuorolauluja, haaveilen aina liittyväni johonkin kuoroon. Nuorena lauloin kuorossa ja nautin siitä harrastuksesta silloin.

Yksi ihmisen perustarpeista on tuntea kuuluvansa joukkoon. Sen kokemus on puuttunut melkein kokonaan. Ei ole ollut tapaamisia sukulaisten, ystävien, tai muiden yhteyksien kautta isoilla porukoilla. Ei ole vahvasti tuntunut siltä, että kuuluisin johonkin joukkoon, vaikka tietotasolla tiedän kyllä kuuluvani.

Työ ja perhe tänä vuonna

Perheen kanssa luonnossa retkeily. Se puuttui viime vuodesta melkein kokonaan, miehen jalan loukkaantumisen takia, ja sitä haluan tälle vuodelle. Ja paljon. Jos se vaan tulee olemaan myöhemmin mahdollista. 

Työssäni haluan keskittyä vielä enemmän vauvoihin ja pieniin lapsiin. Käytännön muutoksia tulee olemaan ja niistä kirjoitan myöhemmin oman jutun. Iso asia minulle, siksi pitkä ja keskittynyt teksti sille. Jotakin uuden oppimista myös.

Oma aika ja harrastukset

Mihin sitä voisi kotoa lähteä kun tarvitsee omaa aikaa? Lenkille ja lentopalloon kyllä, mutta tarvitsen useammin pari tuntia pidemmän oman ajan. Jotakin pitäisi keksiä. Tällä hetkellä harrastan kotona. Neulon, luen, kävelen ja kirjoitan. Nämä ei vain tunnu riittävän siihen arjesta palautumiseen. Toisaalta, jos arkeni muuttuu taas toisenlaiseksi, saattaa tämäkin tarve muuttua. 

Keskityn siis tänä vuonna yksinkertaistamaan elämää ja omaan hyvinvointiin. Siinä tulee samassa paketissa sitten se kaikki muukin tärkeä. Perhe, ystävät, vauvat ja onnellisuus.