Mihin aikani kuluu?
08.09.2020
Jotenkin olen taas ajautunut siihen kiireeseen mitä oli ennen koronaa ja tuntuu usein siltä, etten ehdi tehdä mitenkään kaikkea sitä mitä haluaisin. Asetanko liian kovia tavoitteita päiviksi ja viikoiksi, vai enkö kunnolla suunnittele ajankäyttöä, vai tuleeko aina jotakin yllättävää ja en osaa kieltäytyä, vai teenkö vain asioita joita en edes oikeasti haluaisi tehdä, mutta se vain on tapana tai se on trendikästä tai jotain muuta? Tämä aihe on pitkälti myös arvokysymys. Mikä on minulle tärkeää ja arvokasta?
Päätin vastata kolmeen kysymykseen selvittääkseni oman pääni sisällä tämän asian.
Mihin haluaisin käyttää aikaani enemmän?
Tähän on helppo vastata. Me ollaan paljon kotona koko perhe ja jokainen touhuaa omia kivoja juttujaan. Eli se minun kaikkein tärkein ajanvietto on jo kunnossa.
Haluaisin käyttää enemmän aikaa yritykseni kehittämiseen, käydä enemmän lenkillä, tehdä enemmän käsitöitä, lukea romaaneja, tavata ystäviä ja kaikin puolin nauttia elämästä. Kiireisen ja tiukan aikataulun kanssa en nauti. Kivoja asioitakin voi joskus olla jopa liikaa. Haluaisin väljät aikataulut kalenteriin ja enemmän niitä nautinnollisia juttuja kun pakollisia juttuja.
Mihin aikani kuluu?
Paljon tietysti niihin perusasioihin, kotityöt ja työ. Lisäksi aikaa menee lähes joka päivä lasten läksyjuttuihin ja kokeisiin tenttaamiseen. Sitten on paljon niitä yksittäisiä, usein yllättäviä menoja. Vanhempainillat, lasten kenkäostokset, uikkariostokset, lasten harrastus- ja kaverikuskaukset jne.
Aikaa kuluu paljon huomaamatta somessa olemiseen. Joka välissä puhelin ilmestyy käteen ja selailen kaikkea kiinnostavaa ja vähemmän kiinnostavaa.
Mistä toisen kysymyksen asioista voisin luopua tai vähentää niitä, että voisin tehdä ensimmäisen kysymyksen asioita?
Suurin osa toisen kysymyksen asioista on sellaisia mitä en voi vähentää. Meillä on jo miehen kanssa selkeä työnjako lasten läksyjen suhteen. Se kummalle on jokin aine helpompi niin se hoitaa läksyavut ja kokeisiin tenttaamiset. Vaateostoksiin ja muihin hankintoihin voisi auttaa ennakointi. Olen todella hyvä siirtämään vähänkin ärsyttävien asioiden hoitamista tulevaisuuteen. Ja nämä lasten kenkä- ja muut ostokset kuuluu niihin. En pidä siitä hommasta.
Yksi iso juttu on opetella sanomaan ei. Jos olen monena päivänä menossa johonkin kivaan juttuun niin se väsyttää ja monesti se kiva juttu ei olekaan enää niin kiva. Tärkeysjärjestys tähänkin ja itsensä ja väsymyksen tason kuunteleminen.
Some. Niin paljon hyvää, mutta minä koukutun liikaa. Voin vähentää niitä vartteja ja viisminuuttisia, joita kertyy päivän aikana useita.
Ja lisäkysymys. Miten voin käytännössä toteuttaa tämän muutoksen?
Päätin, että hoidan jo päivällä työsomettamisen joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, aamukahvin aikaan selailen vain omasta ilosta, ilman tavoitteita. Ja iltaisin lasten mentyä nukkumaan voin tehdä sen uudestaan, omasta ilosta. (voi olla, että myös siellä vessassa, niin kuin varmaan moni muukin :)
Kirjasin kalenteriin tarkemmat kellonajat asioiden hoitamiselle, pakollisille asioille, urheilulle ja sille pelkälle vapaalle, jolloin voin tehdä mitä vain. Olla perheen kanssa tai ottaa tarvittaessa omaa aikaa. Sitä vapaa-aikaa tulikin yllättävän paljon, kun sen näki konkreettisesti kalenterissa.
Kokeilin tätä jo pari päivää ja huomasin sen toimivan. Ehdin neuloa, ehdin urheilla, ehdin pelata lasten kanssa lautapeliä ja ehdin vain olla.