Miksi lopetin?

Viimeiset päivät yrittäjänä. Melkein kaksi vuotta sitä elämää takana. Pidin siitä. Miksi lopetan sen kuitenkin nyt?

Joulukuun lopusta asti olen tätä pyöritellyt mielessäni ja miettinyt kaikilta mahdollisilta kanteilta. Olen tästä tykännyt, joten ei ollut helppo päätös lopettaa. Ensin ajattelin, että kaikessa hiljaisuudessa lopetan, en puhu mitään kenellekään, suljen nämä sivut vain jne. 

Helpommalla pääsen kuitenkin, kun kerron sen suoraan läheisille ja kirjoitan tämän tekstin tänne. Ehkä minun ei sitten tarvitse vastata lukuisiin miksi kysymyksiin. Ja ihmiset ovat uteliaita ja haluavat aina tietää miksi. Suurin osa ihmisistä kysyy sen hyvällä tavalla ja heille onkin mukava vastata. He eivät kyseenalaista minun päätöksieni järkevyyttä ja eivät pidä minua tyhmänä. Mutta sitten on ne muutamat harvat, jotka äänensävyillään, kummallisesti asetetuilla kysymyksillään ja hymähdyksillään saavat minut tuntemaan itseni tyhmäksi. Sellaiseksi, joka ei osaa tehdä järkeviä päätöksiä. Oudoksuvat minun erilaista tapaa tehdä työtä tai tapaa, millä työllistän itseni. Heille en haluaisi kertoa mitään, tai selittää. He eivät kuitenkaan ymmärrä.

Sitten asiaan. Vuosia olen miettinyt erästä koulutusta, minkä haluaisin käydä ja minkä jälkeen työllistyn muuta kautta, kuin yrittäjänä. Nyt pääsin siihen koulutukseen. Ja se alkoi jo nyt tammikuussa. Olisin voinut vielä vuoden tai kaksi jatkaa yrittäjänä samalla, mutta tuntui helpommalta lopettaa nyt, kun ei vielä ollut paljon vakituisia asiakkaita. Yrittäjänä on paljon niitä töitä, mistä kukaan ei maksa mitään. Ja se on tietenkin ok ja kuuluu asiaan. Mutta nyt halusin vähentää niitä töitä itseltäni, että voin paremmin keskittyä koulutukseen ja jää sitten toivottavasti myös sitä vapaa-aikaakin joskus.

Syy on oikeastaan aika yksinkertainen, mutta ajatuskulku tähän lopputulokseen ei ollut yksinkertainen. Asiaa sotki tunteet. Innostus uudesta jutusta, harmitus lopettamisesta. Ja kaikkea siltä väliltä, limittäin, lomittain ja yhtä aikaa koettuja tunteita. Ja kaiken tuntemisen jälkeen helpotus siitä, että sain päätöksen tehtyä.

Mitä siis teen nämä seuraavat pari vuotta ansaitakseni elantoni? Teen keikkaa päiväkoteihin lastenhoitajana ja kunnan keittiöille jonakin apulaisena. Se on jo varmaa, koska muutama päivä takana jo niitä hommia. Aion kysyä myös kaupanalalta keikkahommia, koska pidän myös niistä töistä. Ja eihän sitä tiedä mitä muuta voi vielä ilmaantua. Mutta vain keikkoja, ei vakituista, säännöllistä tai pitkäaikaista työsuhdetta mihinkään. Pidän vaihtelusta ja monipuolisuudesta. Ja siitä, että voin itse edes vähän vaikuttaa siihen, milloin olen töissä ja milloin en.

Tänne aion edelleen kirjoitella kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Tämä on yksi tärkeimmistä harrastuksistani.