Miksi valitsin vauvat?

25.09.2020

Onnellista vauvanpäivää! Vuodesta 2017 on alettu Suomessa juhlimaan vauvoja aina syyskuun viimeisenä perjantaina.

Olin noin 14 vuotias, kun sain uuden pikkusiskon. Sisko syntyi kesäkuussa. Koulut olivat vasta loppuneet, kun sisko tuli kotiin sairaalasta. Hoidin häntä ja pidin sylissä koko kesän. Annoin hänet äidille silloin, kun hänellä oli nälkä tai vaippa piti vaihtaa. Tietysti välillä tein muutakin, mutta suurimman osan ajasta istuin jossakin lukemassa kirjaa ja pitämässä vauvaa sylissä.

Joskus kun vauva oli itkuinen yöllä, hain hänet minun viereen nukkumaan. Siirsin patjan lattialle ja nukuin vauvan kanssa siinä. Minua onkin perheessä kutsuttu tämän siskon varaäidiksi. On minulla muitakin sisaruksia, mutta luulen, että tuo ikä oli sellainen, että kaipasin läheisyyttä, ja sen ikäisenä ei kuitenkaan osaa enää hakea sitä läheisyyttä omilta vanhemmilta samalla lailla kun lapsena. Vauva oli helppo ja luonteva tapa siihen.  Nautin siitä, kun vauva oli lähellä ja siitä, kun osasin rauhoittaa välillä itkuisenkin vauvan minun syliin.

Tuosta kesästä on jäänyt minulle kaipuu vauvoihin. Heidän tuoksuun, olemukseen ja kaikkeen siihen viattomuuteen mikä vauvoilla on. Vuosia olen miettinyt miten voisin työkseni olla vauvojen kanssa. Yksi ihminen ei kuitenkaan määräänsä enempää voi saada vauvoja ja omat vauvat kasvavat vielä niin nopeasti.

Kätilön ammatissa pääsisi joka päivä vastasyntyneiden lähelle, mutta siinä on niin paljon sitä äidin hoitoa, joka ei ole minulle niin luontevaa, kun vauvojen hoito. Kokeilin työskennellä muutamassa päiväkodissa, mutta niissä on oikeastaan aika vähän vauvoja. Ja päiväkodin melutaso ja jatkuva kelloon vilkuilu, milloin mitäkin pitäisi ehtiä tekemään ryhmän kanssa, rassasi. Jos ryhmässä oli pieni lapsi, ei pientä kuitenkaan ehtinyt niin paljon hoitamaan ja sylittelemään, kun olisi halunnut.

Juttelin aina silloin tällöin muutaman vuoden ajan vauvallisten äitiystävien kanssa. Pohdin tätä ideaa ääneen. Tiesin heidän ja omani kokemuksesta, ettei ole kauheasti saatavilla hoitajia kotiin lyhyiksi ajoiksi, ilman pidempiaikaista sitoumusta. Ei ole niitä isoja tukiverkkoja ympärillä kaikilla. Voisin tätä hankalaa tilannetta perheissä helpotta omalta osaltani ja samalla pääsisin niiden vauvojen ja pienten lasten pariin. Tekemään sitä mistä nautin.

Olen kokeillut vuosien aikana erilaisia töitä ja todennut, että vain vauvat ja ihan pienet taaperot saavat minussa sen tietyn innostuksen ja onnellisuuden aikaan. Ja tunteen, että olen tarpeellinen. Siksi valitsin vauvat tai vauvat ehkä valitsivat minut.