Mitä kuuluu?

03.03.2021

Mitä kuuluu tämän hetken töihin, harrastuksiin, vapaa-aikaan, haaveisiin ja opiskeluun?

Työt

Nautin uudesta työstäni päiväkodeissa ja huomaan olevani siinä työssä hyvä, tai kohtuullisen hyvä ainakin. Työ on monipuolista ja kun vaihtelen paikkoja, ei minkään paikan huonot puolet jää vaivaamaan mieltä tai ärsytä liikaa. Joka paikassa niitä huonoja puolia tietysti on, mutta tällä tavalla muistan enimmäkseen ne hyvät. Ja jos jossakin paikassa olisi ihan kamalaa, (ei ole vielä sellaista tullut vastaan), minun ei tarvitsisi enää mennä sinne. Hyvä ja toimiva tapa siis minulla.

Uusi arki on kaikin puolin kivaa, vaikka en ehdikään tehdä muita kivoja asioita niin paljon. Kauanko tätä uutta arkea mahtaa jatkua? Sitä en voi tietää, enkä sitä stressaa mitenkään. Korona voi vaikuttaa niin, että lapsia on vähemmän hoidossa, joten sijaisiakin tarvitaan silloin todennäköisesti vähemmän. Toisaalta opiskeluni jatkuu vain kesäkuuhun asti, sen jälkeen en sitten muutenkaan tiedä kauanko tätä työtä tekisin. Nautin tästä sen aikaa kun tätä teen. 

Harrastukset

Jännä neulontavimma tullut suomalaisille ja se on rajoittanut vähän minun neulontaharrastusta. Kaupoista ei ole aina saatavilla niitä lankoja ja puikkoja, mitä minä tarvisin. Joudun opettelemaan kärsivällisyyttä neulomisen suhteen. En ole siinä kovinkaan hyvä. Kun inspiraatio iskee jostakin uudesta työstä, pitäisi heti päästä aloittamaan. Minulla on kädessä ilmeisesti jännetupin tulehdus ja se rajoittaa neulomista vielä enemmän. Harmittaa ja ärsyttää, kun niin "mitätön" vaiva estää neulomasta ja virkkaamasta hetkeen. Ja soittamasta pianoa.

Minulla olisi myös kova into tehdä nyt vauvan tuotteita. Ensinnäkin ostin Novitan uusimman lehden, jossa on villainen äitiyspakkaus ja haluaisin aloittaa niitä. Ja naapurini saattaa avata kesäkahvilan ja haluaisi minun tekemiä vauvan juttuja sinne myyntiin. Sinne tulisi myös muita paikallisia tuotteita myyntiin. Olen aika innoissani siitä. Olisi mielenkiintoista testata minkälaiset asiat menisi kaupaksi ja millä hinnalla.

Yritän etsiä nyt muita tapoja rentoutua. Luen kirjoja, käyn kävelyllä äänikirjan tai ystävien kanssa. Suunnittelen puutarhaa. Mitä muutoksia tänä kesänä ehdin ja haluan tehdä? Ja on se aika paljon rahastakin kiinni, paljonko on varaa laittaa rahaa juuri puutarhaan. Mielenkiinnon kohteita on meillä niin paljon, niin joutuu aina tekemään kompromisseja ja tärkeysjärjestyslistoja. Haaveilen terassin laajennuksesta, uusista istutuksista, uusista poluista ja jonkinlaisesta portista tai muusta sellaisesta polun alkuun. 

Koti

Myimme olkkarista biljardipöydän pois. Sillä ei oikein kukaan enää pelannut, niin jouti lähteä. Siitä olen tyytyväinen, koska olkkari näyttää taas isommalta, avarammalta ja valoisammalta. Tykkään siitä tosi paljon. No, haluaisin uuden sohvan, mutta se on siinä tärkeysjärjestyslistalla häntäpäässä tällä hetkellä. Ykkösenä on talon rännien ostaminen ja laittaminen. Ne ei paljon ilahduta, mutta ovat aika pakolliset jo vihdoin laittaa. Johan niiden laittamista on suunniteltu seitsemän vuotta.

Sisällä ajattelin maalata keittiön välitilat eteisen harmaalla maalilla, jota jäi sen verran yli. Haluaisin myös ovinpielilistat paikoilleen, ne on sen verran näkyvä osa kokonaisuutta. Meillä on kesällä esikoisen rippijuhlat ja näitä kodin pieniä kunnostustöitä olisi kiva saada siihen mennessä tehtyä. Ei ne pakollisia ole, mutta meillä on vähän pakko olla niitä deadlineja, että saadaan asiat valmiiksi.

Opiskelu

Ajattelin, etten koskaan sitä julkisesti kerro mitä opiskelen, koska en välttämättä jaksa puolitutuille selitellä asioita kovin paljon. Mutta olen tullut toisiin ajatuksiin. Jos opiskelun jälkeen sitä työtä ryhdyn tekemään, se tulee olemaan niin oleellinen osa minua, että en oikein voi sitä myöskään jättää huomiotta. Ja olen jo nyt parin kuukauden aikana huomannut, kuinka paljon minun tekisi mieli sitä ääneen miettiä. Ystävien kanssa olenkin asioita pohtinut hyvin paljon.

Opiskelemme mieheni kanssa sijaisvanhemmiksi. Valmennus kestää puoli vuotta, eli loppuu jo nyt kesäkuussa. Täysin varmaahan se ei ole vielä tässä vaiheessa, ryhdymmekö siihen työhön. Emme tiedä vielä asioista tarpeeksi ja kouluttajien kanssa on edessä vielä useampi keskustelu asiasta, onko meidän perhe kokonaisuudessaan sovelias ja valmis tähän työhön tässä vaiheessa. Ja mikä parasta, sitä ei vielä tarvitsekaan tietää. Vasta kesäkuussa kun on loppuarviokeskustelut, me tiedämme sen asian.

Molemmat olemme kyllä tykänneet koulutusilloista ja asiat ovat todella mielenkiintoisia siellä. Vielä ei ainakaan ole missään vaiheessa tuntunut siltä, että ehdottomasti ei, tämä ei ole meidän juttu. Ennemminkin on sellaista innostusta, mutta myös pelkoa ja epävarmuutta siitä, osataanko me, uskalletaanko me ja jaksaisimmeko me.

Tämä ei ole mitenkään helppo valmennus asiaan. Tämän aikana joutuu todella paljon pohtimaan itseä, omaa taustaa, parisuhdetta ja tottumuksia. Vaikka tässä on paljon asiasisältöä, niin enemmän kuitenkin tunteita. Pitää yrittää samaistua erilaisiin asioihin ja tilanteisiin, ja miettiä miltä mikäkin asia itsestä tuntuu tai mitä tunteita ne herättää. Ja niitä pitää koulutusiltoina sanoittaa muille ja kotitehtävien yhteydessä kirjata paperille. Tunteiden ja ajatusten sanoittaminen ääneen ja kirjoittaminen paperille ei ole aina helppoa, mutta tämä on jo tässä vaiheessa tehnyt erittäin hyvää omien ajatusten selkeyttämiselle. Oppinut ja ymmärtänyt itsestä ja puolisosta monia uusia asioita.