Pääsykokeessa

30.10.2018

Kävin eilen illalla lentopallossa, kun ajattelin etten kumminkaan saa unta aikasin. Ja sain muuta ajateltavaa illaksi. Meinasi vähän stressi tulla.

Jostain kumman syystä lapset ja eläimet herätteli yöllä moneen kertaan, vaikka tavallisesti ne ei sitä tee. Joten vähän huonot yöunet takana.

Aamulla ei tuntunut yhtään jännittävältä ja sain tavalliset aamutoimet hoidettua, ja lapset laitettua kouluun. Mutta siinä vaiheessa kun istuin ruuhkassa Turun moottoritiellä ja matelin kahtakymppiä eteenpäin huomasin rupeevani huokailemaan ja yskimään ja sydän rupesi lyömään epätahtia. Eli selviä jännityksen oireita.

Onneksi lähdin ajoissa liikkeelle niin ruuhkat ei haitannut.

Olin niin aikaisin liikkeellä, että jouduin vielä reilun puoli tuntia odottamaan kokeen alkua. Se oli kamalaa. Kelloon vilkuilua ja yritystä hengittää tavallisesti. Ja olla yskimättä kauheasti.

Kuuntelin sivusta toisten puheita. Ja mietin siinä, että miksi ne tulee tänne testaamaan pääsiskö kun ei selvästikään ole ihan niin kiinnostuneita. Jos ne vie vaikka jonkun semmoisen opiskelupaikan kun minä, jolle se olis todella tärkeää päästä kouluun.

Ehkä se on se syynä, että johonkin on vain haettava ja mentävä.

Kokeessa oli kysymyksiä pääsykoemateriaalista. Ne oli melko helppoja.

Lisäksi oli yksi englannin kielinen kysymys materiaalista. Se oli todella vaikea. Itse kysymys ei ollut vaikea, jos ymmärsin sen jollakin tapaa oikein, mutta vastaaminen oli todella vaikeaa. En osaa englantia juuri ollenkaan ja stressaavissa tilanteissa se vähäkin taito katoaa minun päästä.

Kokeessa piti laskea muutamia prosenttilaskuja. Nekin meinasi tuottaa suuria ongelmia, koska ei saanut käyttää laskinta. Ja nykypäivänä en oikeastaan koskaan laske enää päässä mitään. Onneksi oli suttupaperia.

Lopuksi piti kirjoittaa kirjoitelma omasta motivaatiosta, työkokemuksista, minkälaiseen työhön haluaisi koulun jälkeen ja paljonko ja miten olisi valmis muuttamaan nykyistä arkeaan, jotta voisi valmistua kolmen ja puolen vuoden päästä. Siihenkin vastaaminen oli helppoa, koska olen sitä pohtinut etukäteen jo niin paljon.

Kokeen jälkeen tuli vahvasti semmoinen olo, etten voi mitenkään päästä tuonne kun se englannin osuus oli niin heikko. Ja mahdoinko vastata edes oikeaan kysymykseen. 

Nyt pitäisi malttaa odottaa kuukausi vastauksien saamiseen. Tämän kuukauden aikana haluan valmistautua jouluun, urheilla, lukea romaaneja ja rentoutua perheen ja ystävien kanssa.

Jos pääsen kouluun niin nuo kaikki jää hyvin vähälle heti joulun jälkeen.

Mietin jo valmiiksi sen kakkosvaihtoehdonkin. Haen johonkin yrittäjäkurssille ja alan työstämään ajatusta siitä toisesta yritysmuodosta.