Parempi puolisko

23.01.2019

Koskaan ei voi miettiä liikaa puolison ja parisuhteen hyvinvointia. Miten minä voin ja miten me yhdessä voidaan siihen vaikuttaa? Ja mitkä muut asiat ympärillä vaikuttavat?

Isoimpana tekijänä koen arjen pienet teot ja kosketukset.

Heräämme aamuisin yleensä samaan aikaan. Noustuamme, halaamme hetken tai viikonloppuaamuina, kun ei ole kiire, pötkötämme hetken toisen kainalossa ja mietimme tulevaa päivää.

Päivän mittaan halaamme usein kohdatessa ja aina töistä tullessa.

Monesti kun tunnen itseni väsyneeksi, pyydän voimahalia toiselta. Se kummasti auttaa ennen ikävämpien hommien tekemistä.

Toisinaan laitamme toiselle viestiä työpäivän aikana. Sen ei tarvitse kummallistakaan olla, kun sillä saa toiselle todella hyvän olon. Toinen tietää, että häntä on ajateltu päivän aikana. Voi vaan vaikka kertoa, että minulla on ikävä sinua tai rakastan sinua tai jotakin mukavaa tulevasta yhteisestä illasta.

Aloitimme yhdessäolomme viestittelemällä ja soittelemalla jo 17 vuotta sitten. Puhelinlaskut oli silloin hurjia.

Minä olen semmoinen suutahtelija. Jos en saa tarpeeksi olla yksin tai jos en saa aamukahviani juoda melko rauhassa, hermostun. Minusta on muutamassa vuodessa tullut pahasti aamukahviriippuvainen. En oikein halua puhua mitään ennen ensimmäistä kupillista. Aivot ei vain toimi.

Parasta onkin työaamuissa, kun mieheni on keittänyt minulle kahvin valmiiksi.

Meillä on sanaton sopimus toistemme kanssa. Molemmat saa sitä ihan omaa niin paljon, kun kokee tarvitsevansa. Sen saisi kysymättä, mutta me molemmat tykkäämme tehdä toisen tyytyväiseksi ja kysymme, sopiiko että menen nyt yksin.

Onhan se tietysti varmistus siitäkin, että toisella ei ole päällekkäistä menoa tai tarvetta.

Muutaman kerran vuodessa yritämme olla pari yötä ihan kahdestaan. Ja sitten teemme yhdessä muita mieleisiä asioita. Joskus ne on enemmän minua miellyttäviä ja joskus ne on sitä puolisolle. Enimmäkseen ne kahdenkeskiset hetket ja tekemiset ovat molemmille tärkeitä ja mukavia asioita.

Ja sitten ne lukuisat pikkuiset jutut, joita jokaisella pariskunnalla on varmasti paljon erilaisia. Tuon kahvikupin pöytään, pesen toisen pyykkiä, lainaan hänelle mieleisiä kirjoja kirjastosta, etsin hukassa olevia tavaroita, voitelen joskus leivän valmiiksi, hieron kireitä hartioita ohi mennessäni, otan automatkalla toista kädestä ja tulen ovelle vastaan kun toinen kotiutuu. Ja hän tekee samoin minulle.

Katson silmiin ja kuuntelen hänen asiansa.

Illalla on hyvä muistaa sopia päivän riidat ja erimielisyydet.

Liian usein ei voi toiselle sanoa myöskään niitä muutamia pieniä sanoja, jotka suomalaisten suusta ei tule niin helposti. Kertoo toiselle rakastavansa häntä.

Tämä kuulostaa pelkästään täydelliseltä. Ei se meillä sitä ole ainoastaan, mutta halusin muistuttaa itseäni näistä ihanista asioista. Joskus meillä riidellään oikein isolla äänellä, pidetään mykkäkoulua ja paiskotaan ovia ja tavaroita. Se kuuluu olennaisesti yhdessä elämiseen. Uskaltaa näyttää nekin tunteet.