Rehellistä puhetta itselle

17.11.2020

Oon just nyt niin väsynyt, etten jaksa kirjoittaa edes fiksua kirjakieltä. Kunhan laitan ajatukseni järjestykseen oman pään sisällä. Syitä väsymykseen on useita, joitakin meidän perheen sisällä olevia asioita, joista vain ihan läheisimmät tietää, ja sitten tässä tekstissä rehellisesti kertomani muutama juttu.

Kehity, muista, auta, jaksa, ehdi, pitää

Kokoajan pitäisi jossakin asiassa kehittyä. Vastaan tulee asioita, jotka voisi hoitaa vielä vähän paremmin. Pitikö sun pestä eilen kolme koneellista pyykkiä, mutta pesitkin vain kaksi? Päätitkö, että tiskit laitetaan joka ilta, mutta muistit ja jaksoit tehdä sen vain yhtenä iltana? Koko koti siistiksi joka ilta, mutta aamulla toteat unohtaneesi sen päätöksen. Miten naapurin äiti oikein tekee sen aina? Kannattaisi tukea lapsen kehitystä toimimalla näin ja noin. ja tuossakin asiassa vielä. Oppii paremmin lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan, parempia sosiaalisia taitoja. Tuosta neuletyöstä olisin voinut tehdä vielä paremman. Kehitä mieltäsi, perheen toimintatapoja ja arkirutiineja paremmiksi. Laihdu. Osta heti tämä uutuus, jotta ehdit sen saada ennen loppumista.

Sitten poden vielä syyllisyyttä siitä, etten tee "mitään". Eli töitä, joista voisi saada rahaa. Nythän mulla olis aikaa helposti, koska kaikki lapset jo isoja koululaisia.

Ajatukset omasta yrityksestä

Pyöritän ja teen ja mietin, mikä olisi paras juttu. Siitä ei ole epäilystä, etteikö ne vauvat ja pienet lapset ole edelleen itselle se ihanin työ. Nautin siitä työstä ja jokaisesta asiakkaasta olen onnellinen. Saan niin paljon iloa ja energiaa heidän hoitamisesta. Ja hyvää mieltä, että pystyn pikkulapsiperheitä auttamaan.

Mutta onko sittenkin tämä aika väärä juuri tälle mun tuottamalle palvelulle? Voisinko sittenkin hoitaa pieniä jollakin muulla tavalla? Voinko lopettaa jos haluan? Luovutanko silloin liian "helposti"? Ei huolta, en ole lopettamassa. Pakko vain pohtia tätäkin vaihtoehtoa, jos pitkäänkin vielä näyttää siltä, ettei asiakkaita ole tarpeeksi.

Lepo ja minä saan olla

Tänään olen hokenut itselleni kahta asiaa. Minä saan olla väsynyt! Minun ei tarvitse aina jaksaa! Mitä minä tänään tarvitsen, jotta voin hyvin?

Tänään tarvitsen lepoa. Rauhoittumista kotona. En kehittävää ajattelua tai tekemistä. Niiden vuoro on toisena päivänä. Ehkä ensi viikolla tai joskus myöhemmin. Odotan Eeva Kolun kirjaa kirjaston jonossa, Korkeintaan vähän väsynyt. Eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä. Uskon saavani sieltä vähintään vertaistukea itselleni. Aivan hyvin voin auttaa, tehdä puolestasi, tulla sinne, tänne ja tonne. Onhan mulla aikaa.

Mun elimistö on jo jonkin aikaa antanut merkkejä totaalisen väsähdyksen tulemisesta. Sydän hakkaa kummallisesti oudoissa tilanteissa. Lihakset on jatkuvasti väsyneet terveellisestä syömisestä ja liikunnan vähyydestä huolimatta. Pää on raskas ja toimii hitaasti. Muisti on entistä surkeampi. Kaikki pienetkin ylimääräiset asiat saa itsessä aikaan huokailua ja joskus itkukohtauksia. En meinaa uskaltaa puhua ystäville, koska joka kerta meinaan alkaa itkemään, ja sitten kun puhun, itken kuin vesiputous. Se kyllä joka kerta auttaa, kun itken ja puhun. Huomaan usein esittäväni -hyvin pärjäävää ja hyvin meillä menee- esitystä. Jne.

Nyt yritän pysähtyä itseni ja tuntemusteni äärelle ja antaa lepoa keholle ja mielelle. Helppoa se ei ole. Puhun ystäville. Karsin tavaroita, koska sillä saan vähän hallinnan tunnetta itselle. Minä hallitsen elämääni, eikä joku muu. Minä päätän ihan itse mistä tykkään ja mitä tarvitsen. En huijaa itseäni tässä, vaan tiedostan asioita. Olen rehellinen, jotta en aja itseäni huonoon jamaan. Laitan piristäviä joulujuttuja esille. Nautin hiljaisuudesta kotona päivisin.