Riehutaanko?

23.10.2018

Lapset tykkää riehua. Ja joskus aikuisetkin tykkää. Riehuminen on todella hyvää liikuntaa. Syke nousee, tulee pikaisia spurtteja, ja yleensä se naurattaakin riehujaa.

Meillä lapset harvoin enää riehuu. Se on harmillista. Ja olen miettinyt että olenko itse osittain siihen syypää.

Riehumisesta lähtee paljon ääntä, on sisätiloissa vähän vaarallistakin kun on teräviä kulmia ja seiniä joka puolella, ja usein paikat menee hyrskyn myrskyn.

Lapset kun aloittaa riehumisen mulla tulee refleksinä heti kielto ja käsky lopettaa ja nappaan yleensä lähimmän lapsen kiinni halaukseen. Se on minulla täysin lapsuudesta opittu tapa. Me ei saatu kotona sisällä yleensä riehua tai muutenkaan metelöidä.

Sanon yleensä lapsille että mulla sattuu korviin ja en jaksa katella tota menoa. Mutta oikeesti mulla ei satu korviin. Oon vaan niin tottunut nykyään siihen ettei meijän neljästä lapsesta lähde niin paljon ääntä. He lukevat paljon, kuuntelevat satuja, pyöräilevät ulkona ja ovat puhelimillaan.

Oikein harmittaa kun eilen pojat alkoivat riehumaan ja laitoin siihen heti stopin. Mitä sitten vaikka vähän aikaa lähtee enemmän ääntä? Hakee kuulosuojaimet jos ei kestä. Mitä sitten vaikka matot menee ruttuun? Ne voi sitten lapset lopuksi suoristaa.

Jos tulee pieniä kolhuja lapsille niin ei sekään niin kauhean vakavaa ole. Jos isommin sattuu niin se ei tietenkään ole kiva juttu, mutta se isompi haaveri voi tulla helposti myös jossain muissa tekemisissä.

Annetaan lasten riehua! He saavat sitä kaipaamansa hyvää liikuntaa ja naurua. Ja mennään aikuiset itsekin siihen joskus mukaan.