Tavallinen arkipäivä

27.02.2019

Ihan tavallisena päivänä, kun ei tapahdu mitään ihmeellistä.

Herään kuuden aikaan, nousen ja teen aamutoimet. Meidän aamuvirkkulapsi hipsii siinä vaiheessa meidän sänkyyn, kun minä nousen ylös. Siellä on mukava odotella ison peiton alla, että saa nousta.

Syön yhden leivän väkisin, ennen isoa kupillista, miehen keittämää kahvia. Aamupala ei nykyään enää oikein maistu minulle. Samalla selaan instagramia ja luen uutisia.

Hyvästelen mieheni halaamalla. Jatkan hetken aamukahvia ja varttia yli seitsemän herätän lapset. Minun pitää olla talosta ulkona puoli kahdeksan. Siinä kerkeää vartissa kuunnella lasten aamukysymykset ja varmistua siitä, että he ovat varmasti heränneet. Laitan vielä lapsille uuniin ja kännykkään hälytykset, milloin kukakin alkaa pukemaan ulkovaatteita.

Töihin kestää ajaa noin 20 minuuttia. En yleensä kuuntele mitään, koska haluan ajatella koti- ja työasiat matkalla. Samoin teen kotiin päin ajaessa.

Töissä olen vähän päivästä riippuen, 5-7 tuntia.

Töissä hoidan tavallisia sihteerin hommia ja muita toimistotöitä.

Kotiin päästyä, laitan pyykkikoneen pyörimään, kahvin tippumaan ja käytän koiran ulkona. Yritän juoda kahvin hitaasti, koska sen ajan voin istua ja lukea. Tai usein myös kirjoitan tänne blogiin. Juttelen lasten kanssa ja autan läksyissä.

Miehenikin kotiutuu ja alamme yhdessä laittamaan ruokaa. Joskus minä kerkeän tehdä sen yksin, ennen kun hän tulee.

Tämä ateria, on meidän perheen yhteinen ateria, minkä aikana ei saa olla puhelimella tai lukea. Silloin syödään yhdessä ja jutellaan. Joskus joku yrittää ottaa kirjan tai akkarin mukaan, mutta käsken laittamaan pois.

Tänään naapuri kuskaa lapsia harrastukseen, joten minulla on mukava ilta kotona. Mies on koulussa koko illan.

Laitan pyykkiä, käyn koiran kanssa lyhyellä lenkillä, laitan tiskit koneeseen, kirjoitan, siivoilen kotia kulkiessani, käyn ulkona rikkomassa jäätä kulkureitiltä, neulon lapasia pojalleni ja olen lasten kanssa.

Iltapalan jälkeen laitan lapset nukkumaan. Sen jälkeen minulla on omaa aikaa melkein tunnin, ennen kun mies tulee kotiin. Yleensä luen kirjaa. Nautin kun saan kenenkään keskeyttämättä lukea. Tai no, koira tulee välillä tökkäisemään märällä kuonolla, että voitko silittää ja rapsuttaa. Mutta hiljaa se on ja se on nautinnollista!