Tulevaisuuden työpaikkatoiveita

16.01.2019

Viikon verran olen harmitellut, etten päässyt kouluun. Olin vahvasti asennoitunut, tiedostamatta, tammikuussa tuleviin muutoksiin työelämässä. Sitten kun sitä muutosta ei tullutkaan opiskelupaikan menetyksen myötä, niin harmittaa ja työmotivaatio on vähissä.

Haluaisin työn, jota voisi osittain tehdä kotona. Vain osittain, koska olen sen verran sosiaalinen, että kaipaan juttuseuraa myös työn lomassa.

Työhöni voisi kuulua vähän lastenhoitoa, keittiöjuttuja, kirjanpitoa, työn organisointia, kodin siivousta ja järkkäämistä, tarjoilua, asiakaspalvelua tai kevyitä pihatöitä.

Yhdestä työpaikasta noita kaikkia ei voi mitenkään saada. Mutta jos edes muutamia. Tykkään vaihtelevasta työstä.

Toistelen mielessäni hyviä puolia nykyisessä työssä. Onhan niitä, mutta pidemmän päälle kaipaan muutakin.

Pyörittelen ajatusta omasta yrityksestä. Saisiko sitä asiakkaita kaikkeen tuohon yllä lueteltuun työhön? Uskallanko? Kuinka paljon työtä pitää tehdä, ennen kuin siitä saisi vähän palkkaakin. Palvelevasta työstä saa nopeammin kun materiaalisesta.

Mihin minun pitäisi ottaa yhteyttä ja pyytää neuvoja ja apua? Miten voisin markkinoida itseäni? Kehtaanko? Millaisella hinnalla tekisin työtä?

Haluanko tuollaista epävarmaa työelämää?

Melkoisesti pohdittavaa.

Tai pitäisikö minun sittenkin hakea sitä koulupaikkaa uudestaan? Olin ajatellut etten hae, koska pidän itseäni jo vanhana opiskelemaan. Selitin tätä ystävälleni, joka sitten kyllä muistutti kuinka monta vuosikymmentä minulla on vielä työelämää edessä. Eli en minä niin vanha olekaan. En tiedä vielä haenko. Hakuaika ei ole vielä alkanut kouluun. Kerkeän vielä muutaman tovin asiaa pohtia.