Työmotivaatio

19.09.2018

Kuuntelin tänään töissä yle puheen ohjelmaa työmotivaatiosta ja syistä miksi ihmiset käyvät töissä. Osa sanoi käyvänsä vain sen takia että saa ruokaa pöytään. Joku sanoi tykkäävänsä työstään niin paljon että voisi tehdä sitä ilmaiseksi jos olisi rahaa muuten jo olemassa. Ja monta oli siltä väliltä.

Tässä elämäntilanteessa kun lapset ovat vielä melko pieniä en tekisi töitä ollenkaan tai vain vähän ja senkin vähän mielellään kotona. Jos rahatilanne sallisi sen. Olisin enemmän lasten kanssa kotona ja läsnä.

Toimistotyöni ei ole kovin vaativaa. Ja päivät ovat aika samankaltaisia. Se hyvä puoli siinä on, että niitä ei tarvitse kotona miettiä. Kaiken voi jättää työpaikalle. Mutta toisaalta juuri sitä vaativuutta kaipaisin ja monipuolisuutta.

Minua motivoi tuossa työssä myös se, että se on joustavaa aikataulullisesti. Ja siitä on lapsiperheessä paljon hyötyä.

Saan siitä palkkaa.

Opin siellä uusia asioita.

Työpaikka on sopivan matkan päässä, 20 minuuttia autolla. Kerkeän matkalla ajatella omiani.

Työssä muuttuu asioita sen verran että työ ei ole liian tylsää.

Työn luonne on semmoinen että työn ohessa opiskelun pitäisi sujua hyvin.

Työn pitäisi mielestäni olla semmoista että enimmäkseen nauttii siellä olemisesta. Ettei ajattelisi vain seuraavia vapaapäiviä ja seuraavaa lomaa. Semmoinen ajattelu ei pidemmän päälle tee onnelliseksi. Kumminkin ihminen käyttää enimmän osan ajastaan töissä. Tietenkään se ei ole monellekaan helppoa tai mahdollista löytää semmoista työpaikkaa tai edes tietää mikä se olisi itselle semmoinen paikka.

Itse olen lähtenyt siitä ajatuksesta, että minkä asian tekemisestä nautin ja missä olen hyvä. Millaisessa työssä niitä voisi käyttää. Olen myös tehnyt töitä muutamissa erilaisissa paikoissa muutaman kuukauden jaksoja ja huomannut mistä pidän ja mistä en pidä. Olen myös tehnyt vapaaehtoistyötä ja sitäkin kautta oppinut itsestäni asioita mitä en olisin muuten osannut ajatella.

Kaiken työkokemukseni ja mielipuuhani kun olen ynnäillyt niin tulokseksi sain tuon opiskelupaikkahakemuksen. Voihan siinä tietysti vielä käydä niinkin ettei sekään ole se paras mahdollinen. Mutta nyt se tuntuu oikealta ja vain sillä on merkitystä.