Varalla

03.12.2018

En päässyt kouluun. Oliko se nyt sitten siinä se ala minun kohdalla?

En tiedä. Ajatukset on ristiriitaiset. Harmittaa tietenkin, mutta ei niin hirveän paljon.

Tämä marraskuu on ollut tosi kiireinen. En tiedä oikein miksi ja mitä olen oikein tehnyt. Vähän enemmän olen tehnyt töitä kun aikaisemmin, mutta en merkittävästi. En ole kerennyt ja jaksanut urheilla. Vähän olen siivoillut kaappeja, kirjoittanut, lukenut ja kuskannut lapsia. Mihin se marraskuu katosi?

Tähän kaikkeen kun vielä yrittäisin änkeä opiskelua, niin se tuntuu mahdottomalta. Kun tuntuu ettei ole muita kuin pakollisia juttuja. Joitakin pieniä asioita tietenkin, minkä tilalle pystyisin vaihtaa opiskelun. Siksi on helpottunut olo, etten päässyt.

Tässä kuussa myös vatsani on taas ilmoittanut, että liian stressaavaa on minun elämä tässä kuussa. Maha ollut kipeä vähän väliä, vaikka tietääkseni olen noudattanut lähes kokoajan fodmappia.

Siihen olen tosi tyytyväinen, että pääsin kokeessa enkusta läpi. Olin aivan varma, että en saa siitä yhtään pistettä. Mutta sain!

Olen varasijalla 21. Muistaakseni kouluun otettiin 35 opiskelijaa. Aika huonot mahdollisuudet päästä noin kaukaa sisään.

Olen myös tyytyväinen, että yritin. Jos en olisi kokeillut, jossittelisin aina mitä jos olisinkin päässyt. Opin myös nyt tuon hakuprosessi. Ja ennakkomateriaali oli todella mielenkiintoista luettavaa. Siitäkin opin monia asioita.

Nyt minä rupean miettimään ja suunnittelemaan toisenlaista ammatillista tulevaisuutta. Tai vähän toisenlaista opiskelua.

Minä en tästä lannistu!