Yksin ollessa

04.11.2018

En juuri koskaan ole yksin. Enkä oikein koskaan ole ollut.

Synnyin sisarusten keskelle. Joten kotona on aina ollut porukkaa. Kun muutin pois kotoa, menin suoraan naimisiin. Ja aika pian sain omia lapsia.

En siis ole koskaan ollut yksin.

Tietenkin olen käynyt lenkillä ja kaupassa ja muussa sellaisessa yksin. Mutta en tarkoita nyt sitä.

Muutaman kerran olen ollut kotona yksin pari tuntia. Se on vaikeaa silloin, kun se tulee yllättäen. On niin kauhean hiljaista, ei tiedä mitä tekisi kun kaikki olisi mahdollista, kun ei tarvitse ketään muuta ottaa huomioon. En osaa olla. Pyörin ympyrää ja aloitan vähän sitä ja tota hommaa. Tartun kirjaan ja lasken pois, koska on niin hiljaista.

Jos tiedän etukäteen että saan olla yksin kotona. Nautin. Mietin valmiiksi niitä asioita mitä haluan tehdä. Joskus olen nukkunut päiväunet. 

Keitän kahvit ja hommaan suklaata kaveriksi. Luen hyvää kirjaa.

Jos on monta tuntia aikaa, käyn myös lenkillä koiran kanssa.

En yleensä kaipaa yksin oloa. Kai se johtuu siitä, kun olen ollut niin vähän yksin, niin en osaa kaivatakaan semmoista.

Nautin kun saan olla puolison kanssa kahdestaan tai jonkun lapsista kanssa kahdestaan tai ystävän kanssa kaksin. Silloin voi keskittyä rauhassa sen yhden ihmisen juttuihin ja saa kertoa vain yhdelle omia juttuja keskeyttämättä.

Tunnen itseni välillä yksinäiseksi, vaikka läheisiä on koko ajan seurassa. Isossa porukassa voi käydä välillä niin, ettei kaikkia huomioida tarpeeksi. Jos minulta ei ole kukaan kysynyt pitkään aikaan, mitä kuuluu, tulee yksinäinen olo. Tiedän että minulla on hyviä ystäviä ja perheeni välittää minusta, mutta jos tulee pitkä tauko siinä, että minuun otetaan yhteyttä ja joku haluaa juuri minun seuraani, rupean epäilemään onko minulla niin väliä oikein kenellekään muulle kuin puolisolleni ja lapsilleni.

Kaikilla on liian kiire. Liikaa pakollista tekemistä ja menoja. Itsellänikin on. Miten tähän on tultu? Miten tästä oravanpyörästä pääsisi eroon? Ja miten saisi enemmän aikaa läheisten kanssa olemiseen? Mistä olen valmis luopumaan aikaa saadakseni? Näitä pohdin usein, mutta vaikeampaa on sen muutoksen toteuttaminen.