Ympäristön paineet lasten kasvatuksessa

26.11.2018

Ahdistun ja tunnen huonommuutta, kun en kerkeä kasvattaa ja hoitaa lapsiani niin, kuin täällä Suomessa nähdään hyväksi.

Meiltä äideiltä toivotaan pikaista työelämään palaamista. Mieluiten heti äitiysloman jälkeen. Jotta valtio saisi rahaa. Tässä asiassa ei minusta kuitenkaan ajatella lasten parasta, vaan rahaa.

Kun olin nuorimmaisen kanssa 6-vuotisneuvolassa, häneltä kysyttiin harrastuksia. Niitä ei ollut. Neuvolassa hieman hämmästeltiin ja kehotettiin semmoinen hommaamaan. Myös koulussa opettajat ja muut oppilaat kyselevät lapsilta, mitä kukakin harrastaa. Harrastukseksi mielletään maksullinen, aikaan sidoksissa oleva tekeminen. Meiltä puolet perheestä käy tämmöisessä harrastuksessa, mutta silti meillä kaikki harrastaa mieleisiä asioita.

Vanhempien pitäisi antaa lapsille aikaa ja syliä. Myös sitä kahdenkeskistä aikaa jokaisen kanssa.

Lapsille pitäisi lukea paljon. Silloin lapsen kielitaito ja kuullun ymmärtäminen kehittyy. Se kehittää myös lapsen keskittymisen taitoa.

Suomessa oletetaan, että lapset saavat vanhemmiltaan vaatteet ja terveellisen, säännöllisen ja mieluiten kotona valmistetun ruuan. Joka päivä. Vähintään viisi kertaa päivässä.

Koulusta tulee muistutusta, että jokaisen lapsen kanssa pitäisi yhdessä tehdä läksyjä ja lukea kokeisiin.

Meitä vanhempia toisinaan muistutetaan luonnon merkityksestä lapsen kehityksessä. Lasten kanssa pitäisi ulkoilla ja olla luonnossa mahdollisimman paljon.

Monelta taholta tulee viestiä, että lasten ruutuaikaa pitäisi vähentää, mutta silti pitäisi samaan aikaan antaa lasten pelata kehittäviä, esimerkiksi koulusta ehdotettuja pelejä.

Ja jotta lapset pääsevät koulussa luokkaretkelle, heille pitää vanhempien kerätä rahaa eri tavoin.

Meidän vanhempien pitäisi viedä alakoululaisia usein uimaan, luistelemaan ja hiihtämään, jotta lapset oppisivat myös nämä hyvät taidot.

Vanhempien pitäisi pitää myös parisuhteesta, omasta ajasta, hyvistä yöunista ja hyvinvoinnista kiinni.

Ja tietenkin olisi vielä hyvä, jos pystyisi elämään ekologisesti ja kierrättämään ja opettamaan sen tavan myös lapsille.

Kurittaminen on kielletty ja jäähylle laittamista ei suositella. Lapsille ei kannattaisi myöskään huutaa. Mutta miten me selviämme järjissämme jos emme saa näyttää normaaleja tunteita, vaan pidätämme ne sisäämme?

En tietenkään nyt suosittele huutamaan, mutta jokainen vanhempi joskus huutaa ja se on normaalia. Asia pitää sen jälkeen jutella lapsen kanssa, mikä suututti niin paljon. Ja pyytää lapselta anteeksi.

Yritän olla armollisempi itseäni kohtaan ja huolehtia ne tärkeimmät. Kohtaamisen ja läheisyyden.